Aikaisemmin tapahtunutta: Edan Cavanagh (ei CavanaUgh) nai kauniin Karin Hurtan. He pitivät surkeat hääjuhlat ja saivat Gilroyksi ristityn poikalapsen. Muuta ei sitten tainnutkaan tapahtua.. tässä osassa siihen tulee kyllä muutos.

Edan oli päättänyt järjestää vaimolleen ja pojalleen yllätyksen, joten hän kutsui taksin ja lähti
kaupungille. Vasta taksissa hän hoksasi omistavansa auton itsekin..

Ja millainen yllätys se olikaan! Tässä näette suloisen tyttökisun nimeltä Nefertiti. Nimi kyllä sopii tälle
minimonsterille mahdottoman hyvin.

Tokihan Nefertitille piti seuraa ostaa, joten saanko esitellä, Ankhemenrah! Nimestään huolimatta Ankhemenrah onnistui hurmaamaan kaupan koko henkilökunnan ja asiakkaat.

Kuten Edan oli odottanutkin, Karin rakastui kissoihin. Erityisesti Nefertiti tuntui olevan hänelle mieleen.

Nefertiti itse ei ollut kauhean sosiaalinen kissa, vaan päätti ilmeisesti luoda uraa starana. Ei taida tuo
unelma koskaan toteutua.. kissaparka..

Samana iltana juhlittiin Gilroyn synttäreitä. Poikaansa juhlistamassa oli kyllä vain äiti sillä isipappa
taisi uinailla tyytyväisenä sängyssään, mutta ilmeestä päätellen Gilroy ei jaksanut välittää. Kakku
näytti olevan paljon mielenkiintoisempi kohde.

Suloinen poika Gilroysta kasvoikin, vaikka nenä on vähän liian pitkä :]. Luonteeltaan Gil on siisti,
menevä, laiska, vakava ja kiltti. Vakavalta poika tuntuikin koko taaperoitumisen ajan, ei tainnut hymy
käydä noilla huulilla kertaakaan.

Nefertiti tosin tuntui olevan sitä mieltä että Gilroy vie liikaa huomiota. Näin se päätti heti ensimmäisenä
raapia sohvan hajalle.. en kyllä olisi uskonut että sen siitä jäisi noin vähän romua jäljelle. Söikö tuo katti
loput vai mihin ne katosivat?

Olohuoneen laajennuksen jälkeen oli rakennusmiehiltä tainnut jäädä jotain tekemättä. Ensilumi satoikin
sitten tänävuonna maan lisäksi Cavanaghien olohuoneeseen.

Pottailu ei tuntunut äidin kanssa luonnistuvan millään..

Myöskin puhumisen opettelu tuntui äidin kanssa kauhean vastenmieliseltä. Mikä tuossa naikkosessa oikein on vikana?

Isi ei tietenkään ehtinyt apuun, sillä hänellä oli kauhea kiire talloa torakoita.
"Hyii-iik! Miksei kukaan siivoa täällä? Miksi? Miksi? Minunko se pitäisi tehdä? Kenkäni menevät
pilalle!" Lakkaa hyvä mies tallomasta niitä ötököitä..

"Mutta kun mä vihaan torakoita! *Yhyhyy* Viekää ne pois! Viekää ne pois! Auttakaa nyt joku! *Snif*"
Miehekästä..

Joku oli tällä välin ilmeisesti yrittänyt murhata Gilroy-paran iskemällä pöydänjalan tämä läpi.. ihme kyllä
Gil selvisi vammoitta ja imi vielä tyytyväisenä tuttipulloaan.. Minä kyllä epäilen mustasukkaista Karinia..

Isin opettamana onnistui pottailukin. Gil ei kyllä suostu hymyilemään vieläkään.. mikä tässä lapsessa
on vikana? No ei kyllä minuakaan tuollainen isä naurattaisi, pikemminkin itkettäisi..

Myös puhumisen opettelu luonnistui isukin kanssa. Ensimmäinen Gilroyn oppima sana taisikin olla iskä..
"Sano iskä. Sano iskä Sano iskä. Sano iskä. Sano iskä."
"No okei, okei! ISKÄ!" 'mikä dorka..'
"Ooh, hänhän puhuu! Karin! Poikamme oppi juuri elämänsä tärkeimmän sanan!"
"Ihanko totta? Sanoiko hän todella 'äiti'? Jo nyt?"

Ainoa sim josta Gilroy tosissaan piti taisi olla pikku Aksu. Kissakin piti Gilistä, vaikka ilmeen kyllä
luulisi kertovan ihan muuta.

Pian olikin jo Gilroyn syntymäpäivien aika. Tällä kertaa tapahtumaa oli juhlistamassa Karenin lisäksi
myös Edan ja Ankhe.. Akhnemeraraha.. no se valkoinen poikakissa.

Ja suloinen poika Gilroysta kasvoikin. Vaatteet tosin voisi vaihtaa.. mikäli joku viitsisi raahautua
kaupungille..

Myös Ankhemenrah (meniköhän se tällä kertaa oikein?) oli päättänyt jatkaa sukuaa.. Nefertitin kanssa,
tietysti.

"Kultaseni, nyt kun Gilroykin on jo lapsi, voisimme ehkä hankkia toisenkin lapsen.."
Hienoa, Punapää, hoksasit jo mistä koko asiassa on kyse.

Kun Karinin oli tarkoitus tilata jääkaappiin täytettä, kaikki juoksivat pihalle eikä kukaan saanut
vastaanotettua lähetystä. Edan ja Karin alkoivat tanssimaan eikä lähetti suostunut puhumaan
kenellekkään.. No laskihan se lopulta korin maahan ja nälkäiset Cavanaughin saivat jotain kupunsa
täytteeksi.

Ensimmäisenä koulupäivänään Gilroy suorastaan tärisi jännityksestä.
"Älä tuota pettymystä perheellesi, poika!"
Edan osaa olla kannustava isä.

Läksyt kuitenkin osoittautuivat liian vaikeiksi juniorille.
"Auuugh! Kuka näitäkin muka osaisi tehdä?!" Gilroy kiljui ja viskasi kouluvihkonsa seinään.

Edan saapasteli lenkkareillaan paikalle ja alkoi saarnaamaan siitä miten vihkoja on kohdeltava.
"Tuollainen heilautus mitään auta! Revi kunnolla jos haluat tuhota!"
Loppujen lopuksi Gil ei halunnut tuhota yhtään mitään. Läksytkin saatiin tehtyä Edanin avustuksella.
En kyllä olisi ikinä uskonut, mutta vaikuttaa siltä että Edan sittenkin kävi peruskoulun.

Kukaan ei ollut muistanut ruokkia kissoja, ja Aksu hyppäsi syömään Gil-paran spagetin. Onneksi
se saatiin häädettyä lautaselta jonka jälkeen Gil meni ja otti itselleen osan spagetista.. jonka Aksu oli
kuolannut..

Kun Aksu oli syönyt, oli Nefertitin vuoro. Se saikin nauttia lihapullista ja tomaattikastikkeesta..

Yhtäkkiä Nefertiti käpertyi makuulle. Olisiko nyt se aika?

Oikein suloinen naaraspentuhan sieltä tuli. Pentu nimettiin Bastetiksi, ja koko perhe hullaantui siihen
ensi silmäyksellä.

Karinin maha oli ehtinyt jo kasvaa, ja nyt se kasvoi entisestään. Miksi se vaihtaa aina tuon saman
kamalan pinkin pyjaman päälle kun maha kasvaa?!

"Gilroy, sun pitäisi lakata haaveilemasta rosvon urasta ja ryhtyä isona vaikka poliisiksi!"
Mitä oikein suunnittelet, nainen? Aiotko pistää poikasi pidättämään aviomiehesi, vai?

Edan ei moisista puheista välittänyt koska oli liian tyhmä sellaiseen. Sen sijaan hän keskittyi maalaamaan
muotokuvaa itsestään. Itserakasko? Ei kai!

Mitäh? Synnyttääkö Karin jo nyt? Taaskaan paikalla ei ole ketään ja naisparka saa kestää kaiken
yksin..

Poikavauva! Ulkonäöltään Neiliksi ristitty lapsi muistuttaa hyvin paljon veljeään. Isänsä silmät, äitinsä
hiukset ja iho jotain siltä väliltä..

Gilroykin näytti olevan pikkuveljestä innoissaan. Miten vauva muuttaisi heidän elämäänsä, varsinkin
nyt kun talossa oli kissanpentukin? Se ja paljon muuta nähdään seuraavassa osassa.

Tällaista tänään. Kommentoikaa. Seuraavassa osassa tulee jotain toimintaa joka ei ole ihan
samanlaista kuin joka legacyssa näkee..

Tämä tyhjäpää tässä on Cavanaghin suvun ensimmäinen Outolaaksoon asettunut vesa, Edan Cavanagh.
Koko ikänsä vanhempiensa luona hienossa kartanossa asunut Edan passitettiin aikuistumaan karuun
Outolaaksoon. Saa nähdä miten pisamanaamainen punpää aikoo selvitä karussa maailmassa ilman
limusiineja, kalliita pukuja ja palvelijoita.
Luonteeltaan Edan on kiltti, vakava, toimelias, menevä ja epäsiisti. Hän on tietotavoitteinen ja hänen
suurin unelmansa on kohota rikollisuran huipulle. Ehkä Edan valitsi tämän unelman vain vanhempiansa
kiusatakseen, he kun ovat maailmanluokan miljonäärejä. Edanin mieltymyksiin kuuluu muokattu vaalea
tukka, mutta hän ei missään tapauksessa voi sietää harmaita hiuksia. Aiotko murhata tulevan vaimosi kun
tämä harmaantuu?

Kovin isoa taloa ei Edan niin pienellä rahasummalla saanut, mutta onhan tuo ihan.. kröh, söpö mökki.
Tehokasta tilankulutusta, talossa ei ole neliötäkään liikaa..

Töitä olisi varmaan parasta hankkia ja heti, rahaa ei jäänyt jäljelle muutamaa sataa simoleonia enempää.
Onnekseen Edan sai heti töitä taskuvarkaana. Ajatus tuntui hänestä vähän oudolta, kotona nummilla oli
aina ollut rahaa käytettäväksi niin paljon kuin halusi. Nyt kaikki oli pakko hankkia itse.

Punapää suuntasi suoraan Yökerho Arkkuun etsimään jotakuta kokkaamaan ja siivoama- eikun siis
vaimoa itselleen, tietenkin. Hän ihastui saman tien Karin Hurtta-nimiseen tummaan neitokaiseen joka,
noh, tarvitsisi vielä muotikonsultin apua. Ei sillä väliä, kasvonpiirteet Karinilla olivat kauniit ja kemiatkin
täsmäsivät. Tietenkin Edan meni hieromaan tuttavuutta ja onnistuikin ystävystymään Karini kanssa
ennenkuin hänen oli pakko sännätä kotiin nukkumaan ja kokkaamaan.

Loistavaa.. Näkee kyllä että Edan ei ole pahemmin kokkauksillaan maailmaa järkyttänyt. Valmisaterian
ei pitäisi olla kauhean vaikea valmistaa, eihän? Eihän?! Miehekäs Edan piiloutui saman tien jääkaapin
taakse.. Parasta varmaan kutsua Karin kylään niin pian kuin suinkin.
"Hei, ihan oikeesti.. äiskä ja iskä! APUA!"

Palanutta ateriaa Edan ei halunnut syödä, joten hän ryhtyi heti valmistamaan uutta ateriaa. Ei ollut
kauhean vaikea arvata miten käy.. Hänen oli pakko tyytyä palaneeseen ateriaan.

Yöllä Edan näki jatkuvasti painajaisia Murusta, eräästä pikkukoirasta joka murisi hänelle kaupungilla.
Mahtoi miehekkäälle pisamanaamalle jäädä kauheat traumat siitä vesikauhuisesta pedosta..

Edanin ollessa töissä joku ihmeen Nuutti Mustakuu käväisi sisällä istumassa tuolille ja juoksi samantien
tiehensä.. Outolaaksossako muka erikoista porukkaa?

Töiden jälkeen Edan kutsui Karinin heti kylään. Kaikki sujui suunnitelmien (Oliko Edanilla oikein
suunnitelmatkin uuden vaimokkaan varalle? Häpeäisit, mies!) mukaan, ja loppujen lopuksi.. muodikas..
Karin muutti uuden miesystävänsä luokse tuoden mukanaan 19 000 simoleonia. Ei paha!
"Voi kun sinulla on kauniit silmät, Edan!"
"Häh? Ai joo, tiedän! Minäkin pidän niistä!"

Edan ryhtyi kokkaamaan heille yhteistä ateriaa. *Huokaus* tulevaisuudessa kokkaaminen taidetaan
jättää taitavimmille, vai mitä? Onneksi taloon oltiin saatu laajennustöiden lomassa hankittua palohälytin ja
paikalle säntäsi komea palomies. Hänestä saisi hyvän sulhasen tuleville lapsille.. Kjeh Kjeh..

Pienen muodonmuutoksen jälkeen Karinista tuli oikein kaunis.

Edankin oli tainnut pistää asian merkille, sillä hän kosi Karinia heti saatuaan kammettua perseensä ylös
uudesta parisängystään. Kosii vieläpä romanttisesti alusvaatteillaan.. No, ehkä alusvaatteet tosiaan
viehättävät joitakin naisia.

Mitä sitä turhia jahkailemaan, häät pidettiin heti. Tosin ei kovin kaksiset, sillä paikalle kutsuttiin vain kaksi
vierasta joista toinen häipyi kesken kaiken sanomatta edes mitään.. Joku Reetta ilmestyi paikalle vain
ihmettelemään kevyttä syyssadetta ja varastamaan palan kakusta.

Lopullinen arvio juhlista: haudanhiljaista. o__O Minulle kyllä näkyi että juhlissa olisi ollut tunnelma
katossa.. Pelottavaa. Tuore aviopari ainakin suri asiaa jatkuvasti, vaikka Karinista ei kyllä ota selvää
itkeekö vai nauraako se.

Erityisesti Edan tuntui järkyttyneen tapahtuneesa.
"Aivan, herra pallonen! Kyllä, herra pallonen! Olette aivan oikeassa herra Pallonen!"
"Edan, pistä se jalkapallo pois."
"Älä nyt HÄIRITSE, kulta! En halua keskeyttää herra Pallosen KIEHTOVAA luentoa!"

Yhtäkkiä Karin juoksee tekemään tuttavuutta vessanpöntön kanssa. Olisiko kakussa ollut jotain outoa?

Ei, ei siinä tainnut olla. Missäs vaiheessa Karin on raskaaksi hankkiutunut? Selvisipä ainakin se, miksi
Edanilla oli niin kova kiire naimisiin. Hän taisi huomata ehkäisyn puuttuneen, ja pitihän lapsen tietenkin
kantaa Cavanaghin uljasta sukunimeä!

Cavanagheilla ei tapahtunut mitään erikoista haisunäätää ja Edanin ylennyksiä lukuunottamatta, kunnes
Karin pomppasi sängystä varsaansa pidellen. Edan oli tietenkin töissä.. Hyvä tekosyy paeta
synnytyspaikalta.

Hurmaava vauva sieltä tulikin :). Gilroyksi ristitty poika omisti isänsä silmät ja äitinsä hiustenvärin, mutta
ihonväri tuntui olevan jotakin näiden kahden väliltä. En tiennyt senkin olevan mahdollista..

Tuore isäkin ryntäsi heti töistä päästyään katsomaan (haisevaa) pikkuihmettä. Lapsen syntymän jälkeen
Edankin innostui siivoamisesta ja lapsen hoidosta.

Kun taas Karin tuntui hoitavan kaikki miehisemmät puuhat, kuten mekaanisten laitteiden korjaamisen. Se
tuntui sujuvan ihmeen hyvin vaikka naisella ei ollut ainoatakaan mekaniikkapistettä ja suihkukin korjaantui
huippuvauhtia ja hymyssäsuin..

Kyllä Karinillakin riitti silti huomiota lapselleen. Gilroy ei joutunut olemaan hetkeäkään yksin, aina sitä oli
joku paapomassa. Siltikään pentu.. eikun siis rakas lapsi ei tuntunut olevan hetkeäkään rauhassa vaan
kiljui kurkku suorana aina kun ei nukkunut.

Tässä siis ensimmäinen osa Cavanaghien tarinasta. Myönnän että alku on liian tavanomainen,
mutta en kyllä keksinyt yhtään mitään muuta mitä siihen olisi voinut tunkea.. No, seuraaviin osiin
lupaan jotain toimintaa. Lupaan tehdä niistä myös pidempiä.. ;p